Rumpuja tehdessäni olen tullut siihen tulokseen että rumpu tosissaan täytyy synnyttää. Ei ole   helppoa tapaa tehdä rumpua, ennenkuin se on valmis,  se on kokenut vanerin taipumisen pyöreäksi kehäksi, kehän maalaamisen lempiväreillä poronnahan käsittelyn, kenties värjäämisenkin, liottamisen ja lopulta pingottamisen ja ompelun kauniisti soivaksi rummuksi. Ja kun tämän on lopulta oppinut,  haluaa mielellään jakaa tietonsa ja taitonsa ja auttaa muitakin synnyttämään oman rumpunsa. Rummun joka kertoo tarinansa, vie matkalle,  parantaa, auttaa saamaan yhteyksiä eri maailmoihin ja eri paikkoihin..rentouttaa ja voimaannuttaa..Pidin maaliskuussa rumpukurssin ja siellä syntyi upeita uniikkeja rumpuja, joihin piirtyi muistoja ja tapahtumia tekijänsä elämästä. Kauneimpia mitä olen koskaan nähnyt. On mahtavaa ja hyvin voimaannuttavaa kokoontua rummuttamaan yhdessä, joten ottakaahan yhteyttä ken haluaa rakentaa oman rummun tai tulla mukaan rumpuporukkaan.