Aikaa on taas vierähtänyt, elämä on muutoksia, ja niin on hyvä. Välillä tuntuu kuin olisi vuoristoradassa. Sanoin kerran nuorempana, vuosia sitten että kaikkein kamalinta olisi jos elämä olisi tasainen viiva, ei nousua, ei laskua. Elämä on oppimista kaiken ikää. Kun on se mäki noustavana, voi tuntua välillä rankalta, kapuaa viimeisillä voimillaan, mutta kun lopulta pääsee vuoren laelle, niin mitkä maisemat sieltä avautuvatkaan, kannatti ponnistella. Ja kun lähtee tulemaan alas sieltä vuorelta, niin saattaa viilettää sellaista vauhtia että tukka hulmuaa.  Ei meinaa pysyä mukana omassa elämässään. Aurinkotupakin on kokenut muutoksia. Vanha mummonmökki on saanut aivan ihanan uuden asukkaan, mökki kutsui häntä, kuten minuakin aikanaan. Ja minä olen saanut uuden kodin. Aurinkotupa toimii nyt Läyliäisillä Vesikopintiellä mutta myös Nokanmaalla Sajaniemessä. Kaikki muut hoidot toimivat hieronnasta kuppaukseen ja kursseihin, vain turvesauna on nyt pois valikoimista ainakin toistaiseksi. Ja koska elämä on muutoksia niin opiskelu on taas saanut uutta puhtia, nyt opitaan mindfulnessia, läsnäoloa,  tässä hetkessä elämistä. Elämä on NYT.